Meillä on neljä aika pientä lasta. Loppuhuipennus täyttää parin päivän kuluttua yksi, Söpö poika on neljä, Terttu kuusi ja Skywalker kahdeksan.
Skywalkerilla on oma erillinen parvi, jonne pääsee lastenhuoneesta tikkaiden kautta. Yläpedistä näkee Skywalkerin piiloparvelle. Loppuhuipennus nukkuu vielä meidän vieressä ja Terttu ja Söpö poika nukkuvat kerrospedissä. Tertun huoneen puunaus on listalla. Tosin nyt päädyttiin vielä sänkyjen suhteen siihen, että meidän Unipuun kerrossänkyyn ostettiin kolmas sänky, joten Loppuhuipennus siirretään lastenhuoneen alapetiin joulun tienoilla, Söpö poika pääsee unille turvalliseen keskikerrokseen ja Tertun sänky kohoaa korkeuksiin. Näin kaikki lapset nukkuvat lähekkäin toisiaan, vaikka isommilla lapsilla onkin omat sopit ja huoneet.
Ompelin käsinukeille lokerikon. Kankaiden ostolakko onkin pitänyt todella hyvin ja olen viimeisen kuukauden aikana ommellut vain omien varastojen kätköjen aarteista. Halloweenompeluksia on tullut tehtyä, mutta pääasiassa erilaisia juttuja kotiin. Tein sohvaankin uudet päälliset. Hyvin pitkään ja hartaasti suunniteltu projekti, jota en vissiin sen tylsyyden takia saanut aloitettua aiemmin, vaikka kankaat olivat kyllä valmiina kaapissa.
Mutta tämä kirjarakkaus. Mun heikkoudet melkein samassa lauseessa. Ne kankaat ja sitten nämä lasten kirjat.
Tämä kirja on sellainen, joka minulla oli kun olin lapsi. Vaikka äitini olikin säästänyt paljon kirjoja, tämä oli mennyt matkallani lapsesta aikuiseksi hukkaan. Kun ensimmäinen lapseni syntyi, alkoivat monet asiat tuntumaan nostalgisilta ja omat lapsuuden aikaiset lelut, vaatteet ja kirjat herättivät sisällä jotain, joka jollain mystisellä ja kauniilla tavalla sitoi yhteen omaa lapsuutta ja tuoretta äitiyttä.
Pikku Hippo oli lempikirjani lapsena. Muistin sen kuvat, muistin sen tarinaa, mutten muistanut sen nimeä. Yritin kaikilla epätoivoisilla nimiehdotuksilla etsiä sitä antikvariaateista ja netin myyntipalstoilta. Kirppiksillä aina ekaksi kirjahyllyjen kimppuun. Aarteen etsintää jatkui viisi sinnikästä vuotta, kunnes yhtenä päivänä lähikirppiksen kirjakasassa se oli. Vitsit.
Onko tuttuja tässä sinulle? Onko sinulla kirja lapsuudesta joka on kadoksissa? Laakson väki ja kadonnut aarre - jos sulla on tarpeettomana, myy minulle. Sitäkin on hartaasti etsitty.
